Kolmas matkailuauto: jotain erilaista

Nyt kun matkailuautoja oli jo kaksi, päätin hankkia kolmanneksi jotakin erilaista. Halusin tarjota asiakkaille – ja itsellemme – mahdollisuuden kokea matkoja erilaisilla liikkuvilla kodeilla. Ihastuin ensi näkemältä LMC Innovan 590 -malliin. Erityisesti miellytti sen moderni harmaa "pohjaväri", joka toi autoon trendikkään ilmeen.

Aloin etsiä sopivaa autoa, mutta Suomessa tätä uusinta mallia oli saatavilla vain uutena. Niinpä suuntasin jälleen katseeni Saksan markkinoille, jotka tunnetusti ovat valtavat – tarjontaa löytyy paljon ja usein paremmilla hinnoilla. Löysinkin nopeasti useita vähän käytettyjä, mutta silti uusinta korimallia olevia LMC Innova 590 -autoja. Koska kesän sesonki lähestyi vauhdilla, en halunnut viivytellä. Tein kaupat nopeasti Leipzigissa sijaitsevasta autoliikkeestä, jotta ajoneuvo olisi hyvissä ajoin asiakkaiden varattavissa.

Viivästyksiä ja epäilyksiä

Kauppojen jälkeen viestintä myyjän kanssa alkoi kuitenkin tökkiä. Hän vastaili viesteihin huonosti – ja välillä ei lainkaan. Kyselin toistuvasti, milloin auton voisi noutaa ja mikä sen hakua nyt viivytti. Kauppoja tehtäessä ei ollut mainintaa, etteikö auto olisi heti luovutettavissa.

Vastaukseksi sain kerta toisensa jälkeen, että auto odottaa viimeistä luovutustarkastusta. Kun yli kuukausi oli kulunut kyselyistä ja odottelusta, aloin jo epäillä, oliko tilanteessa jotain laittomuuksia. Lopulta sain kuitenkin selityksen: auton kaasulämmitin oli tarkastuksessa todettu vialliseksi, ja he olivat odottaneet varaosaa jo yli kuukauden. En täysin uskonut selitystä – miksei asiasta voitu kertoa heti? – mutta ainakin jonkinlainen vastaus tuli. Epäilykseni huijauksesta lievenivät hieman.

Tarkistan aina ulkomailta ostettavien autojen taustat CarVerticalin avulla, käyttäen alustanumeroa. Varmistan usein myös paikalliselta merkkiliikkeeltä, että tiedot täsmäävät. Lisäksi tarkistan Google Mapsin kautta, että ilmoitetussa osoitteessa sijaitsee oikeasti autoliike ja että sillä on hyvät asiakasarviot. Silti ulkomailta ostaessa jännitys säilyy – vaikka kokemusta on jo kertynyt, pieni mahdollisuus huijaukseen on aina olemassa.

Epätavallinen rekisterikilpiratkaisu

Toukokuun alussa sain vihdoin viestin: auto oli valmis noudettavaksi. Aiemmin olin pyytänyt autoliikkeitä järjestämään Saksan siirtokilvet valmiiksi, yleensä lisähinnasta. Tällä kertaa liike ei kuitenkaan suostunut tähän. Päätin kokeilla vaihtoehtoista ratkaisua, josta olin kuullut autopiireissä: hain Suomessa katsastusasemalta punavalkoiset tarrakilvet etukäteen. Kilpiä hakiessa piti tietää suunniteltu ajoreitti ja päivämäärät, jolloin auto olisi liikenteessä.

Googlailujeni perusteella EU-alueella sai ajaa minkä tahansa maan siirtokilvillä, joten oletin tämän koskevan myös suomalaisia tarrakilpiä. Katsastusasemalla ei osattu sanoa, voisinko kohdata ongelmia eri maiden rajalla. Myös netistä löytyvät kokemukset tarrakilvistä rajoittuivat lähinnä Suomi–Ruotsi-akselille. Päätin silti kokeilla – onnistuminen säästäisi satoja euroja Saksan kilpiin verrattuna. Lisäksi siirtokilpien hakeminen Saksassa voi olla aikaa vievä prosessi, mikäli ostaja joutuu osallistumaan siihen.

Matka Leipzigiin

Otin vakuutusyhtiöltä valmiiksi erillisen vakuutuksen ostetulle autolle ja varasin lennon Berliiniin. Yksin matkustaessa kätevin reitti kulki lentokoneella Berliiniin, josta jatkoin junalla (yhdellä vaihdolla) Leipzigiin ja sieltä vielä bussilla automyymälälle. Pakkasin mukaan vain repun, sillä tarkoituksena oli hoitaa auton haku kahdessa päivässä. Reppuun sujautin vaihtovaatteet, tyynyn ja makuupussin – en halunnut käyttää aikaa kaasupullon etsintään, vaan suunnittelin lähteväni ajamaan takaisin saman tien.

Lento Berliiniin lähti aikaisin ja olin perillä ajallaan. Julkista liikennettä käytän harvoin, ja valitettavasti odotukseni eivät tälläkään kertaa ylittyneet: Berliinin lentokentän asemalaiturilla ilmoitettiin, että juna olisi pahasti myöhässä. Paikallinen junayhtiö Deutsche Bahn ilmoitti viivästyksistä sähköpostitse ja tarjosi jatkuvasti uusia yhteyksiä määränpäähän. Lopulta järjestelmä ilmoitti lohduttomastii, etten ehtisi jatkoyhteyteen – eikä muita vaihtoehtoja löytyisi samalle päivälle. Samaan aikaan juna kuitenkin saapui, ja päätin kokeilla onneani.

Seurasin seuraavan junan aikatauluja ja huomasin, että sekin oli hieman myöhässä. Minulla saattaisi olla mahdollisuus ehtiä – vaikka järjestelmä oli jo luovuttanut. Katsoin valmiiksi Berlin Südkreuzin asemakartan ja painoin mieleeni reitin, jota pitkin pitäisi juosta laiturille.

Aikataulutaistelu ja Leipzig

Heti ovien auettua lähdin juosten seuraavaa junaa kohti. Matka oli lyhyt ja ehdin ajoissa – myös muutama muu matkustaja ehti juuri ja juuri mukaan. Huokaisin helpotuksesta. Aikainen herätys alkoi jo painaa ja junasta myöhästyminen olisi tullut kalliiksi. Saksalaisissa junissa istumakäytäntö on suomalaisittain erikoinen: jos et ole varannut paikkaa, voit istua vapaasti mille tahansa paikalle – mutta koska varaustietoja ei näe istuimista, joku voi milloin tahansa pyytää sinua siirtymään. Onneksi juna oli tyhjillään ja sain matkustaa rauhassa, katsellen ohi vilisevää saksalaista maaseutua.

Saavuin Leipzigiin ja ihastelin upeaa, vanhaa juna-asemaa, joka kylttien mukaan oli Euroopan suurin. Aiemmista reissuista viisastuneena päätin syödä kunnolla ennen autoliikkeeseen siirtymistä – luovutuksessa ja papereissa voi joskus mennä tunteja, eikä nälkä auta asiaa. Ruokailun jälkeen nappasin bussin aivan aseman vierestä. Junalippu kävi paikallisbussissa, eikä erillistä lippua tarvinnut ostaa.

Auto viimein käsissä

Autoliikkeen pihalla odotti helpottavasti oikea auto, valmiina noutoon. Liikkeessä oli vain yksi myyjä, joka ei puhunut lainkaan englantia. Hän oli kuitenkin ystävällinen ja hoiti luovutuksen asiallisesti – toisin kuin sähköposteissa, joissa hän oli lähes tavoittamaton. Puhuin huonoa saksaa ja loput asiat hoituivat Google Translatella.

Jääkaappia esitellessä tapahtui pieni kömmähdys: ovi irtosi kokonaan myyjän avatessa sitä. Paikalle kutsuttu mekaanikko korjasi tilanteen nopeasti – oven sai avattua molemmilta puolilta, mutta toista puolta ei ollut ehkä koskaan käytetty, joten mekanismi jumiutui. Luovutus sujui nopeasti, ja pian kiinnittelin jo Suomen siirtokilpiä auton keulaan.

LMC valmiina ajomatkaan Leipzigista Helsinkiin.

Ajomatka alkoi leppoisasti. Olin varannut siihen kaksi päivää, joten ei ollut kiire. Kuuntelin podcasteja ja paikallisia radiokanavia, pysähdyin välillä syömään ja ottamaan pienet päiväunet, kun väsytti. Ensimmäisenä päivänä pääsin Puolaan, lähelle Wroclawia. Nopealla Park4Night-haulla löysin idyllisen järvenrantaparkin, jossa vietin yön aivan rauhassa.

Kylmä yö ja opit tulevaan

Päivällä oli ollut lämmin, mutta yöllä lämpötila laski selvästi. Heräsin makuupussissa kylmissäni – ilman lämmitystä auto kerää kylmässä myös paljon kosteutta. Vähiin jääneiden yöunien jälkeen totesin, että seuraavalla kerralla haen kaasupullon mukaan, vaikka säätiedotus lupaisi lämmintä. Aikainen herääminen tosin tarkoitti sitä, että pääsin myös aikaisin jatkamaan matkaa, joten jotakin hyötä lyhyeksi jääneistä unista kuitenkin oli.

Idyllinen puskaparkki Puolassa lähellä Wroclavia. Koordinaatit: 51°16'48.0"N 17°39'31.2"E

Hotelliyö Kaunaksessa ja kotiinpaluu

Pohjoiseen ajaessa sää vain viileni, joten päätin nukkua seuraavan yön Kaunaksessa hotellissa. Via Baltica kulkee aivan kaupungin vierestä, ja Kaunas oli jo entuudestaan tuttu paikka. Se on aina mukava pysähdyspaikka ohiajomatkalla – kaupungissa on rento ja eläväinen tunnelma, paljon opiskelijoita, sopivan kompakti koko kävelyyn ja hyviä, kohtuuhintaisia ravintoloita.

Ajoin koko päivän ja saavuin Kaunakseen illalla. Kävin ravintolassa syömässä ja nautin muutaman drinkin ennen kuin vetäydyin hotelliin yöksi. Yksi matkailuautoilun hyviä puolia on, että halutessaan voi ajaa auton hotellin parkkipaikalle ja nauttia halutessaan hotellin palveluista.

Seuraavana aamuna jatkoin kohti Viroa ja Tallinnan satamaa. Tietöitä oli paljon, mutta hyvin nukutun yön jälkeen ajaminen tuntui helpolta. Ehdin juuri sopivasti illan viimeiseen laivaan ja saavuin kotiin yöllä. Kukaan ei koko matkan aikana pysäyttänyt minua tarrakilpien vuoksi, joten tämä tuntui toimivalta konseptilta nopeille hakumatkoille.

Kaikki kulut huomioiden säästin kahdessa päivässä yli 15 000 euroa – ja sain kaupan päälle jännittävän seikkailun.

Matkailuauton hakureissu Saksasta – LMC Innovan, tarrakilvet ja tuhansien eurojen säästöt.