Aamu valkeni Norjan upeissa maisemissa rauhallisen yön jälkeen. Tuuli oli tyyntynyt, ja eilisen pitkän vaelluksen jäljiltä päätimme pitää kevyemmän “low maintenance” -päivän: helposti saavutettavia kohteita autolla ja illalla ravintolassa syömistä.

Turistinäköaloja ja aaltojen voimaa

Aamiaisen jälkeen suuntasimme ensimmäiseksi Bergsbotn Utsiktsplattformille. Näköalatasanne oli kyllä ihan siisti, mutta turhan turistimainen makuumme. Parkkipaikka oli lisäksi niin pieni, että sesonkiaikaan pysähtyminen voisi olla tuskallista. Nappasimme pikaiset kuvat ja jatkoimme matkaa.

Seuraavaksi pysähdyimme Tungenesetille, rantakalliolle, jossa aallot löivät voimakkaasti kivikkoon ja taustalla kohosivat dramaattiset vuoret. Maisema oli upea, mutta kova tuuli ja pian päälle iskenyt kaatosade pakottivat jatkamaan matkaa.

Herkullinen lounas The Fat Codissa

Matkan varrella olimme huomanneet kylttejä The Fat Cod -nimisestä ravintolasta, ja nopea googlaus vakuutti, että se olisi täydellinen lounaspaikka. Ravintola osoittautuikin idylliseksi – ikkunoista avautui suora näkymä merelle, fish and chips oli herkullista ja kylkeen tilattu paikallinen olut raikasti annoksen täydellisesti. Kala oli tuoretta, paikallista turskaa. Seinillä roikkui kuvia alueen kalasaaliista, joista vaikuttavin oli lähes 300-kiloinen ruijanpallas.

Rantapysähdys ja kallis kauppa

Lounaan jälkeen kurvasimme Ersfjordin rannalle. Ranta ei kuitenkaan tehnyt suurta vaikutusta, ja vetisen hiekan keskelle jääneet parkkipaikat näyttivät hyvältä tavalta jäädä jumiin loppupäiväksi. Viereen rakennettiin onneksi uutta asfaltoitua parkkialuetta, joten tulevaisuudessa paikalle pääsee helpommin.

Illaksi halusimme rauhallisen puskaparkin ja kävimme Senjahopenin kylässä täydentämässä ruokavarastoja. Hintataso oli hurja – esimerkiksi 1,2 kiloa kanaa maksoi yli 30 euroa – mutta vaihtoehtoja ei ollut. Onneksi Valtteri löysi Knutenin vaellusreitin lähtöpisteeltä ison hiekka- ja nurmikentän, joka toimi puskaparkkina. Yöpyminen maksoi vain noin kymmenen euroa.

Paikan yllätys oli viereinen näköalapaikka grilleineen sekä lyhyt, noin 15 minuutin vaellus viereisen vuoren huipulle. Koska aikaa ja energiaa oli, päätimme käydä katsomassa huipun. Nousu oli liukas, mutta lyhyytensä ansiosta helppo. Ylhäältä avautuivat upeat maisemat Seglalle ja Hestenille. Illalla söimme iltapalan ja menimme nukkumaan tähtitaivaan loisteessa – ympärillä vuoret ja täydellisen tyyni ilma.

*Knutenin huipulta näkyivät Hesten ja Segla vastarannalla*

Syntymäpäiväni sateenkaarten alla

Seuraava aamu alkoi taianomaisesti: auringonpaiste, raikas ilma ja useita sateenkaaria auton ympärillä. Oli syntymäpäiväni, ja halusin tehdä siitä ikimuistoisen. Norjassa sateenkaaret todella näyttäytyivät jatkuvasti sateen ja auringon leikitellessä.

Sallalla oli etätyöhaastattelu aamulla, joten viritimme markiisin ja istuimme retkituoleihin nauttimaan auringosta. Aamiaisen jälkeen päätimme suunnata Hestenin huipulle – Segla Grill & Pubin kohdalla pysähdyimme kuitenkin vielä synttärilounaalle. Söimme Jessikan kanssa kahdestaan herkulliset kalahampurilaiset, sillä Salla ja Valtteri jäivät autoon koska heillä ei ollut vielä nälkä.

Nousu Hestenille – sade, muta ja eksyminen

Hestenille lähtevän reitin alkuperäinen parkkipaikka oli suljettu, joten jätimme auton rantaan hieman kauemmas. EasyParkilla maksettu pysäköinti oli kallis, lähes 20 euroa neljästä tunnista.

Valitsin Hestenin Seglan sijaan, sillä sieltä saisi parempia kuvia Segla taustalla. Nousu oli vaativa: jyrkkää, savista ja kivikkoista polkua. Pian alkanut kaatosade teki reitistä entistä liukkaamman, ja virheeni oli jättää kuorihousut pukematta jalkaan ajoissa.

Jessika päätti jättää nousun väliin heti alkuun, koska reitti näytti liian raskaalta ja edellisen vaelluksen kivut painoivat vielä. Puolivälissä sade yltyi entisestään, ja Salla sekä Valtteri eksyivät hetkeksi sivupolulle, joka vei Seglan ja Hestenin väliin jäävälle tasanteelle. Reitti oli kyllä merkitty sinisillä kivillä ja tolpilla, mutta kaatosateessa merkkejä oli vaikea huomata.

Itse saavutin ensimmäisen korkeamman tasanteen ja odotin turhaan Sallaa ja Valtteria lähes 15 minuuttia. Tuuli yltyi ja märät vaatteet jäädyttivät. Lopulta vedin kuorihousut märkien housujen päälle ja jatkoin kohti huippua. Reitti muuttui entistä jyrkemmäksi ja välillä piti jo kiivetä kivien avulla.

Lopulta pääsin huipulle – ja kuin tilauksesta sade taukosi ja aurinko pilkahti. Ylhäällä sain nauttia maisemista lähes yksin, sillä turisteja ei tähän vuodenaikaan juuri ollut. Odotin huipulla lähes tunnin, ennen kuin Salla ja Valtteri lopulta pääsivät perille oikeaa reittiä pitkin. Evästimme siellä brownieseja ja kuumaa kahvia, samalla kun tuuli puhalsi kylmästi kasvoille.

Paluumatka ja upeat maisemat

Alaspäin lähdin kiertoreittiä tasanteen kautta, jotta matka muodostaisi rengaslenkin. Salla ja Valtteri laskeutuivat ylös tulo reittiä takaisin. Seglan ja Hestenin välinen huippu osoittautui maisemiltaan lähes yhtä vaikuttavaksi kuin itse Hesten – terävä kallionreuna ja suora pudotus mereen olivat dramaattisia.

Nousu vei taukoineen noin 1 h 20 min, koko reissu kesti huipulla vietettyine taukoineen noin neljä tuntia. Paluumatkalla sää kirkastui ja aurinko paistoi upeasti. Parkkipaikalla Jessika odotti meitä valmiina jatkamaan matkaa kohti seuraavaa leirintäaluetta.

Syntymäpäiväseikkailu Senjalla – turistinäköaloista Hestenin huipulle