Seikkailua Senjalla ja Ånderdalenin luonnonpuistossa
Abiskon vaelluksen jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Norjaa ja Senjaa. Edessä oli noin neljän tunnin ajo, jonka aikana Ruotsin ylänköjen jylhät maisemat vaihtuivat vähitellen Norjan puolen vuonoihin ja laaksoihin.
Bardufossissa pysähdyimme täydentämään jääkaapin sisältöä, sillä ilta alkoi jo hämärtyä. Yöpymispaikkaa etsiessämme löysimme ensin parkkialueen sotaharjoitusalueen kupeesta. Se ei kuitenkaan tuntunut turvalliselta – viereiseltä tieltä kulki autoja ja kyltti kertoi, että alueella liikkui ajoittain sotakalustoa. Päätimme kuitenkin jäädä hetkeksi kokkaamaan tortilloja, ettei iltaruoka venyisi liian myöhäiseksi. Ruokailun jälkeen energiaa riitti vielä tunnin ajoon, joten jatkoimme matkaa Senjan saarelle asti.
Keskeltä saarta, pienen kirkon kupeesta, löytyi rauhallinen puskaparkki. Päivän vaellus painoi kropassa, joten halusin peseytyä ennen nukkumaanmenoa. Yritin ensin ottaa suihkun ulkona, jotta matkailuauton vessa ei kastuisi. Kylmä ilma sai kuitenkin nopeasti palelemaan – ja tilannetta ei helpottanut, että samalla tielle ilmestyivät lähestyvät ajovalot. Juoksin auton taakse piiloon ja luovutin: kylmyys meni luihin ja ytimiin, joten päätin jatkaa peseytymistä sisätiloissa.
Aamutoimia puskaparkissa
Yö sujui rauhallisesti, ja aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Ånderdalenin luonnonpuistoa. Olimme päättäneet, että hyvä rytmi oli viettää joka toinen yö leirintäalueella: silloin koko porukka pääsi suihkuun, sai enemmän tilaa ja pääsi lataamaan akut. Kun ulkona satoi ja tuuli lähes tauotta, matkailuauton pienet sisätilat tuntuivat muuten entistä ahtaammilta.
Luonnonpuistossa valitsimme reitiksemme Åndervatnetin, joka kulki keskellä puistoa sijaitsevalle järvelle. Reitin alun vierestä löytyi Norwegian Wild -leirintäalue, joka hurmasi meidät heti. Paikka sijaitsi aivan meren rannassa, fasiliteetit olivat tiptop ja syksyn rauhallinen tunnelma teki kokemuksesta täydellisen. Sesonkiaikana alue varmasti kuhisee väkeä, mutta nyt saimme nauttia tilasta ja hiljaisuudesta.
Parkkeerasimme auton, hoidimme huollot ja valmistimme tortilloja alueen keittiössä. Söimme ulkona katoksen alla, ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan sade hieman hellitti. Aurinko pilkisti esiin, ja se teki vaellukselle valmistautumisesta paljon mukavampaa – vaatteiden vaihto onnistui vihdoin auton ulkopuolella.
Norwegian Wild leirintäalue oli tähän aikaan vuodesta tyhjillään.
Hyödynsimme leirintäalueiden keittiöitä aina mahdollisuuksien mukaan, ylimääräinen tila nopeutti ruuanlaittoa paljon.
Olin saanut siskoltani ison kasan porkkanoita ennen reissuun lähtöä ja niitä kannettiin mukana pitkin Norjaa. Ne toimivat myös maskottinamme reissulla. Puskasta löytyi myös kuin kohtalon kaupalla porkkanaa esittävä koiran lelu kuvaa varten.
Åndervatnetin vaellus oli noin 12 kilometriä pitkä ja kesti arviolta 3–4 tuntia. Lähdimme matkaan iltapäivällä klo 15. Alku kulki helppokulkuisia suoalueita pitkin: ensin soratietä, sitten puuhakkeista polkua ja pitkospuita. Reitin varrella oli myös hauskat, suuret puumuurahaispatsaat, joiden päällä piti tietenkin ottaa muutama kuva. Kolmen kilometrin kohdalla vastaan tuli grillauspaikka, WC ja kaunis saniaismetsä.
Muurahainen ei kiitänyt eteenpäin vaikka kuinka yritin.
Vaelluksen menomatkan puolivälissä kyltti varoitti: seuraavat kolme kilometriä olisivat huomattavasti vaikeakulkuisempia. Ja niin todella olikin. Polku muuttui kivikkoiseksi ja jyrkäksi, pitkospuiden sijaan kuljettiin rinteen polkua pitkin suon reunaa. Jessikan selkä alkoi reissun alkupuolella jumittamaan, ja kipu paheni matkan edetessä. Pysähdyimme useaan otteeseen hieromaan jumia, mikä hidasti tahtia. Silti palo päästä järvelle oli niin kova, että päätimme jatkaa.
Lopulta saavutimme Åndervatnetin. Rannalla oli suloinen retkitupa, jossa olisi saanut yöpyä. Paikalla oli jo kaksi suomalaista miestä, jotka olivat asettuneet tupaan. Me kuitenkin pysyimme suunnitelmassa ja päätimme palata leirintäalueelle. Söimme eväitä järven rannalla ja kuvasimme dronella – mutta itse järvi jäi hieman vaisuksi. Tällä kertaa matka oli päämäärää hienompi, ja olisimme voineet hyvin jättää viimeiset raskaat kolme kilometriä kulkematta.
Åndervatnet sijaitseen keskellä Åndersdalenin luonnonpuistoa Senjan saarella.
Huomasimme myös ajan kuluneen nopeammin kuin odotimme. Otsalamput olivat jääneet matkailuautolle, joten meidän oli pakko kiristää tahtia, ettei pimeä yllättäisi. Paluumatkalla vastaan tuli lauma poroja, ja auringonlaskun värit maalasivat metsän kauniiksi. Ehdimme juuri ennen hämärän laskeutumista takaisin helpolle soratieosuudelle. Viilenevä ilta ja yltyvä tuuli saivat haaveilemaan lämpimästä matkailuautosta.
Leirintäalueella suihku maksoi 10 kruunua per 4 minuuttia – kahdeksan minuuttia riitti mainiosti. Respasta saimme vielä ilmaiseksi korvapuusteja, sillä se oli juuri sulkeutumassa ja pullat olisivat muuten menneet roskiin. Totesimme, että jatkossa aina vaelluspäivän jälkeen leirintäalue on paras ratkaisu: arki-ilta rutiinit hoituvat siellä paljon nopeammin. Illalliseksi valmistimme lohta ja riisiä, minkä jälkeen vaelluksen väsyttäminä vaivuimme uneen.