Uuden matkailuauton metsästys ja hakureissu Saksaan
Kun matkailuautojen vuokrauskausi päättyi uuden vuoden jälkeen, kasvoi myös tarve laajentaa kalustoa. Uusi toimitila mahdollisti liiketoiminnan skaalaamisen, ja tiesin, että lisää autoja olisi hankittava. Vuokrauksessa hiljaisinta aikaa on lopputalvi ja alkukevät, joten ajoitin uusien autojen etsinnän ja hakemisen juuri tähän kauteen.
Talven mittainen tutkailu ja vertailu vaihtui kevään edetessä kiireeksi – ja lopulta päädyin Sunlight Cliff 600 Adventure RT -malliseen retkeilyautoon. Sen pohjaratkaisu teki vaikutuksen: kattoteltta suljettuna auto vastasi tiloiltaan perinteisiä kahden hengen malleja, mutta katon avaamalla sai viidessä sekunnissa valtavat lisänukkumatilat kahdelle. Näppärä ratkaisu, joka sopii yhtä hyvin pariskunnille kuin perheille ja kaveriporukoille.
Auto oli muuten monilta osin tuttua retkeilyautotyyliä, mutta jokaisessa yksityiskohdassa hieman edeltäjiä parempi. Sisätilat olivat muutamia senttejä väljemmät, kaappeihin mahtui enemmän, ja jääkaappi oli isompi ja järkevämmin sijoitettu kuin esimerkiksi LMC Innovanissa. Oven viereen sijoitettu jääkaappi oli arjen luksusta – sitä pystyi täyttämään ja tyhjentämään myös ulkoa käsin. Lisäksi jääkaapissa oli pieni mutta tärkeä lisä: “tuulihaka”, jolla oven sai jätettyä raolleen silloin, kun kaappi ei ollut päällä. Tämä esti nopeasti syntyvän ummehtuneen hajun. Auton takaosasta kyljestä löytyi vielä yksi suuri ikkuna, joka yhdessä takaovien ikkunoiden kanssa toi tilan tuntua ja avasi näkymät maisemiin suoraan sängyltä muita autoja avarammin.
Kävi nopeasti selväksi, että käytettyjä yksilöitä ei ollut juuri tarjolla. Ja ne harvat, mitä löytyi, maksoivat lähes saman kuin uudet. Niinpä päätin ensimmäistä kertaa hakea täysin uuden auton ulkomailta. Suomen matkailuautojen autoverottomuus teki siitä järkevän ratkaisun. Henkilöautojen kohdalla vastaava ei onnistuisi, sillä alle puolen vuoden ikäiset tai alle 6000 km ajetut autot verotetaan Suomessa uusina.
Koska aiemmat LMC ja Benimar olivat manuaaleja, päätin, että nyt haetaan automaattivaihteinen. Retkeilyauton kohdalla automaatti on monelle asiakkaalle mukavampi ja helpompi vaihtoehto.
Matkaa suunnitellessa mieleen puski ajatus pienestä seikkailusta. Ajatus kahden samanlaisen auton hankinnasta syntyi, koska olin lähdössä matkaan puolisoni Jessikan kanssa. Kun toimintojen ja ominaisuuksien opettelu olisi samanlaista molemmissa, helpottaisi se myös käytännön arkea. Vaikka yleensä pidän ajatuksesta tarjota asiakkaille mahdollisimman monipuolinen valikoima, tuo kahden samanlaisen auton omistaminen myös helppoutta.
Ensimmäinen sopiva auto löytyi Wiesbadenista Frankfurtin läheltä. Kaupat sovittiin etänä, ja luovutuspäiväksi merkittiin 25.3.2025. Toinen auto löytyi Huckelhovenista, Düsseldorfin kupeesta. Jessika toivoi reissuun myös pysähdystä Hollannin tulppaanimerien äärelle, joten suunnittelin matkan sen ympärille. Kaupat Huckelhovenin autosta sovittiin niin ikään etänä, ja sen luovutus järjestyi 1.4.2025. Näin saisimme reissata ensin yhdellä autolla pitkin Reinjoen maisemia ja Hollantia, ja palata sitten hakemaan toista autoa.
Hintaa vertaillessa säästö oli noin 5000 € per auto verrattuna Suomeen – ei mikään jättimäinen, mutta kuitenkin kannattava. Ja mikä tärkeintä: auton haku ulkomailta on aina elämys ja seikkailu, jonka muistoille on vaikea asettaa hintaa.
Haku alkaa – kohti Wiesbadenia
Ensimmäinen maaliskuuta koitti vihattu aamulento. En nuku koskaan kunnolla ennen aikaisia lähtöjä, joten ensimmäinen lomapäivä menee usein väsyneenä. Väsymys tekee myös kipeäksi herkemmin – lentokoneen kuiva ilma ja pöpöt eivät auta asiaa. Tästä syystä matkailuautolla lähteminen on usein mukavampaa: hyvin levänneenä ja omien aikataulujen mukaan.
Tällä kertaa kuitenkin Frankfurtin suora lento meni nopeasti, ja Uber kuljetti meidät kätevästi Wiesbadenin autoliikkeeseen. Siellä uusi retkeilyautomme odotti jo pihassa. Palvelu oli erinomaista, mutta luovutus venyi lähes viiden tunnin mittaiseksi byrokratiaralliksi.
Koska kyseessä oli täysin uusi auto, siirtokilpiä ei voitu järjestää etukäteen. Se vaati ostajan fyysisen läsnäolon rekisteröintitoimistossa. Kiersimme myyjän kanssa tiskiltä toiselle, mutta ongelmaksi osoittautui, ettei kilpiä voinut rekisteröidä ulkomaiselle yritykselle tai henkilölle. Lopulta myyjä joutui vastentahtoisesti rekisteröimään kilvet omiin nimiinsä, mikä ei tietenkään houkutellut, sillä kaikki mahdolliset sakot ja maksut osoitettaisiin hänelle henkilökohtaisesti.
Saksassa valmistetaan edelleen siirtokilvet pellistä erillisissä erikoisliikkeissä. Lisäksi kilpeen piti vielä hakea katsastusasemalta erikseen tarra, ennenkuin ne olivat täysin voimassa. Hidasta ja työlästä hommaa.
Kun alustanumerot lopulta tarkistettiin ja auto rekisteröitiin, haimme vielä kilvet valmistajalta ja saimme ne paikoilleen. Muistan seuranneeni isäni autohakuja Saksasta nuorempana, mutta itse en ollut joutunut tähän prosessiin 15 vuoteen. Nyt sekin tuli koettua. Yhdistettynä huonosti nukuttuun yöhön olo oli uupunut, mutta helpotus oli valtava, kun kilvet vihdoin napsahtivat kiinni autoon.
Kilvet kiinni pitkän urakan jälkeen!
Ennen lähtöä myyjä myi meille vielä hyödyllisiä varusteita: WC-kemikaalit, kaasupullon, retkituolit, vesiletkun, sähköjohdon ja muuta tarpeellista. Vesitankki täytettiin, ja lähdimme kohti ensimmäistä pysähdystä – pientä kyläravintolaa, jonka työntekijä oli meille vinkannut. Hyvän ruoan jälkeen kävimme vielä Ikeassa ja ruokakaupassa täydentämässä varastot. Nyt olimme valmiina aloittamaan seikkailun uudella retkeilyautolla.
👉 Seikkailu jatkuu seuraavassa postauksessa!
Tunnelmallinen Weinhaus Sinz ravintola löytyi pikkukylästä läheltä Wiesbadenia. Tässä kohtaa alkoi elämä taas hymyilemään!
Jo totuttuun tapaan auto varusteltiin reissun päällä paikallisen Ikean valikoimalla.