Ensimmäinen yö Taunus-vuorilla

Kun auto oli varusteltu ja jääkaappi täynnä, alkoi seuraava tehtävä: löytää sopiva puskaparkki yöksi. Olin etukäteen merkinnyt Google Mapsiin kiinnostavia kohteita – erinomainen tapa suunnitella matkailuautoreissuja, sillä kartalle piirtyy samalla selkeä kuva ajomatkoista ja etäisyyksistä. Yleensä lisään paljon mahdollisia paikkoja, joista voi fiiliksen mukaan valita ja karsia reissun aikana.

Ensimmäiset kohteet olin poiminut Frankfurtin vierestä, Taunus-vuorilta. Päätimme suunnata ensimmäiseksi yöksi vuoren huipulle johtavalle tielle. Mitä korkeammalle ajoimme, sitä sumuisemmaksi ja aavemaisemmaksi maisema muuttui. Jyrkät metsärinteet ja sade toivat tunnelmaan jännittävän sävyn. Lopulta saavuimme Park4Night-sovelluksesta löytyneelle syrjäiselle soraparkkipaikalle keskelle metsää. Paikka oli hiljainen ja rauhallinen – täydellinen yöpymiseen.

Hiljaisuus kuitenkin rikkoutui, kun asuintilan lämmitin kieltäytyi yhteistyöstä. Lämmitin meni jatkuvasti vikatilaan, enkä saanut sitä käynnistymään, vaikka järjestelmä oli minulle ennestään tuttu. Ärsytys alkoi nousta, sillä auto kylmeni nopeasti ja emme olleet varautuneet paksuilla peitoilla. Lopulta paikansin ongelman uudenlaiseen GOK Caramatic -kaasupullojen vaihtajaan, joka erosi Truman malleista, joihin olin tottunut. Venttiilissä oli turvatoiminto, joka estää kaasun virtauksen, jos paine tippuu. Ongelma ratkesi, kun tajusin painaa venttiilin nappia syvemmälle avaimella – sormella se ei mennyt tarpeeksi alas. Heti kun lämmitin lähti käyntiin, olo muuttui välittömästi helpottuneeksi. Nukuimme yön rauhassa sateen rapistessa katon yllä ja lämmön palatessa autoon.

Idstein – sushia ja satumainen vanhakaupunki

Aamulla jatkoimme matkaa kohti Taunus-vuorilla sijaitsevaa sympaattista Idsteinin kaupunkia. Matkalla pysähdyimme rautakaupassa ostamassa toisen kaasupullon – varmuuden vuoksi. Idstein hurmasi heti: vanhakaupunki oli täynnä kauniita puutaloja, pieniä kujia ja houkuttelevia kahviloita, joiden hyllyt notkuivat leivonnaisia. Päädyimme kuitenkin syömään erinomaista sushia ennen kuin jatkoimme matkaa kohti seuraavaa kohdetta.

*Vatupassi keksittiin varmaan vasta näiden talojen rakentamisen jälkeen*

*Kaupungin ravintola tarjonta oli monipuolista*

Rüdesheim am Rhein – viiniä ja jokimaisemia

Seuraavaksi suuntasimme alas vuorilta Reinin varrelle, Rüdesheim am Rheiniin. Tämä viehättävä viinikaupunki on tunnettu historiallisesta Drosselgassen-kujastaan, paikallisista Riesling-viineistään ja upeista jokimaisemistaan. Kompaktin kokoisessa kaupungissa riitti kuitenkin tutkittavaa – toisella puolella virtasi valtava Rhein, toisella kohosivat viiniköynnösten peittämät kukkulat.

Tähän aikaan vuodesta Rüdesheim oli mukavan rauhallinen. Kaduilla kulki lähinnä eläkeläisryhmiä ja koululuokkia, ja joella lipui tasaisesti risteilyaluksia. Ne pysähtyivät eri jokikaupungeissa, ja näytti siltä, että risteilyt olivat erityisesti eläkeläisten suosiossa. Kävelimme kaupungin läpi parissa tunnissa ja pysähdyimme joenrantaan Brutzelhaus-nimiseen ravintolaan maistelemaan paikallisia leivonnaisia.

*Viiniköynnökset kohosivat hienosti kaupungin taustalla*

*Saksalaisia leivonnaisia kannattaa maistaa*

Illalla päätimme etsiä uuden puskaparkin hyvissä ajoin ennen pimeää. Kävimme ensin St. Hildegardin luostarilla Rüdesheimin yläpuolisilla kukkuloilla, mutta paikka oli suljettu eikä pysäköinti viinipeltojen keskellä ollut sallittua. Lopulta löysimme rauhallisen piknik-alueen kukkulan huipulta Geisenheimista – peltojen ja metsien keskeltä. Sieltä avautuivat hienot maisemat, ja vietimme illan kokkaillen ja rentoutuen.

(Jos haluat löytää samat puskaparkit, etsi Park4Night-sovelluksesta käyttäjä “Vanstoori”.)

*Tässä puskaparkissa oli mukava loikoilla*

Loreleyn taru ja Reinin legendat

Seuraavana aamuna matka jatkui kohti Loreleyta – jyrkkää kalliota Reinin varrella. Loreleyn huipulta avautuu kuuluisa näkymä joelle, ja paikka on täynnä myyttistä tunnelmaa.

Legendan mukaan kaunis Loreley-neito istui kallion laella kampaamassa kultaisia hiuksiaan ja lauloi niin lumoavasti, että ohikulkevien laivojen miehistöt unohtivat ohjata aluksiaan ja ajautuivat haaksirikkoon. Loreley on sittemmin noussut Reinin symboliksi ja saksalaisen romantiikan ajan ikoniksi.

Jätimme auton joen varteen ja kipusimme jyrkkiä portaita ylös näköalapaikalle – noin 15 minuutin nousun. Myöhemmin huomasimme, että huipulle olisi päässyt myös autolla, mutta pieni patikointi teki hyvää ajomatkan jälkeen. Loreleyn patsas oli yllättävän pieni, mutta maisemat sitäkin vaikuttavammat: joki kapenee juuri tässä kohtaa, ja virtaus on niin voimakas, että laivat joutuivat käyttämään täyden tehon selvitäkseen. Vietimme huipulla lähes tunnin aurinkoisissa maisemissa ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Koblenzia.

*Jokilaivoja Reinen kapeimmassa kohdassa*

Koblenz – jokien kaupunki

Koblenz on historiallinen kaupunki, jossa Mosel ja Rein kohtaavat. Se tunnetaan upeasta Deutsches Eck -näköalapaikasta, vanhastakaupungista ja linnoista, jotka kertovat sen rikkaasta historiasta. Tiesin kaupungin myös modernimmasta syystä – se on nopeasti maineeseen nousseen EDM-artisti Bennettin kotikaupunki.

Saimme auton helposti parkkiin joen varrelle lähelle vanhaa kaupunkia ja lähdimme kävellen tutustumaan keskustaan. Kiersimme vanhankaupungin kujia, söimme herkulliset burgerit ja maistoimme paikallisolutta Hans im Glück -ravintolassa torin laidalla.

Koblenzissa olisi voinut viipyä pidempäänkin, mutta parkkiaika alkoi olla lopussa – ja mielessä siinsi jo seuraava kohde: Hollannin tulppaaniloisto. Ennen lähtöä kävimme vielä katsomassa kuuluisan Deutsches Eckin, missä Mosel ja Rein virtaavat yhteen, ja jatkoimme matkaa kohti uusia seikkailuja.

Matka Taunus-vuorilta Reinin laaksoon – puskaparkeista viinikyliin ja legendoihin

Ensimmäinen yö Taunus-vuorilla

Idstein – sushia ja satumainen vanhakaupunki

Rüdesheim am Rhein – viiniä ja jokimaisemia

Loreleyn taru ja Reinin legendat

Koblenz – jokien kaupunki

Matkalla Reinin rannoilta Hollannin tulppaanipelloille – Koblenzista Leideniin

Uuden matkailuauton metsästys ja hakureissu Saksaan