Matkalla Reinin rannoilta Hollannin tulppaanipelloille – Koblenzista Leideniin

Koblenzista lähtiessämme suuntasimme ensin etsimään paikkaa, jossa tyhjentää matkailuauton WC-kasetti ja täyttää vesitankki. Matkan varrelta löytyi useita hienoja Wohnmobil Stellplatzeja – matkailuautoille tarkoitettuja parkkipaikkoja, joissa on tarjolla kaikki tarvittavat palvelut. Nämä paikat ovat yleensä edullisempia kuin leirintäalueet, mutta niissä ei yleensä ole yhteisiä tiloja, kuten keittiötä tai vessaa.

Päätimme ajaa pieneen kylään, jossa sijaitsevalta Stellplatzilta avautuisi upea näkymä Rein-joelle ja jossa olisi mukava viettää seuraava yö. Perille päästyämme yllätyimme – paikka oli aivan täynnä matkailuautoja, ja ihmiset viettivät iltaa ulkona auringonpaisteessa. Olimme ajatelleet, että kevään alussa Stellplatzit olisivat vielä tyhjiä, mutta ilmeisesti lämmin sää oli houkutellut paikalliset liikkeelle.

Koska Stellplatzeilla voi myös vain hoitaa huoltoasiat muutamalla euron kolikolla, tyhjensimme säiliöt, täytimme vedet ja päätimme jatkaa matkaa eteenpäin. Park4Night-sovelluksen avulla löysimme nopeasti lupaavan puskaparkin noin 15 minuutin ajomatkan päästä, joen toiselta puolelta.

Rauha metsäaukealla

Puskaparkki osoittautui isoksi metsäaukeaksi hiljaisen tien varrella. Vieressä oli kauniita taloja, joiden pihalla hevoset laidunsivat auringossa. Päätös jatkaa täyteen ahdetulta Stellplatzilta kannatti – tunnelma oli rauhallinen ja vapautunut, ja aurinko paistoi mukavasti aukealle.

Ennen illallista lähdimme pienelle kävelylle metsään, jossa kartan mukaan sijaitsi vesiputous. Todellisuudessa “putous” oli vain puro, johon oli kasattu tiiliä veden ohjaamiseksi – mutta luonto ja rauha palkitsivat silti.

Metsästä löytynyt “vesiputous” oli pienoinen pettymys

Palattuamme autolle avasimme kaupantekijäisinä saamamme kuohuviinipullon ja testasimme ensimmäistä kertaa kattotelttaa. Se yllätti positiivisesti: tila oli väljempi kuin auton sisällä, ja sängyssä oli hyvin tilaa kahdelle. Illan kruunasivat ohi kulkevat hevoset ja laskevan auringon valo.

Keskiaikaista tunnelmaa Den Boschissa

Aamulla jatkoimme matkaa kohti Hollantia ja ’s-Hertogenboschia, tuttavallisemmin Den Boschia. Olin käynyt kaupungissa 18-vuotiaana luokkaretkellä, ja siitä oli jäänyt lämmin muisto.

Den Bosch on viehättävä hollantilaiskaupunki, joka tunnetaan keskiaikaisesta vanhastakaupungistaan ja taiteilija Hieronymus Boschin kotikaupunkina. Kaupunki hurmaa kanaaleillaan, kahviloillaan ja kuuluisalla Bossche Bol -suklaaleivoksellaan.

Hollannissa puskaparkkeilu on kiellettyä, joten yövyimme lähellä keskustaa sijaitsevalla Camperplaats Den Bosch -alueella, josta oli vain 15 minuutin kävelymatka keskustaan.

Illalla lähdimme tutustumaan kaupunkiin. Tällä kertaa Den Bosch ei ollut aivan niin taianomainen kuin muistin – kanavien kiertoajelut olivat suljettu, ja vettä satoi kaatamalla. Ravintolat olivat kuitenkin täynnä elämää ja äänekkäitä keskusteluja, ja vaikka paluumatka sujui kaatosateessa, jäi kaupungista eläväinen vaikutelma.

Euroopassa maasta toiseen siirtymisen huomaa yleensä vain kyltistä ja kännykkään saapuvasta tekstiviestistä

Camperplaats Den Bosch

Tulppaanien valtakunta – Keukenhof

Seuraavana aamuna suuntasimme kohti Hollannin Lisseä ja maailmankuulua Keukenhofin tulppaanipuistoa. Puisto on avoinna vain noin kahden kuukauden ajan keväisin, mutta silti siellä vierailee yli 1,4 miljoonaa ihmistä vuodessa.

Pääsimme sisään ilman jonoja, mutta alueella oli jo paljon väkeä. Koska olimme liikkeellä kauden alkuvaiheessa, suurin osa tulppaaneista ei ollut vielä ehtinyt kukkaan. Kasvihuoneissa kukat olivat upeimmillaan, mutta ulkona maisema jäi vaisuksi. Emme jaksaneet jonottaa tuulimyllyyn, ja ruuhkat söivät muutenkin tunnelmaa. Lisäksi pääsyliput ja parkkimaksu söivät matkakassasta lähes 60 euroa!

Puistossa söimme ulkokioskista burgerit, jotka jäivät yhtä keskinkertaisiksi kuin fiilis koko paikasta. Keukenhof oli kokemuksena enemmän turistirysä kuin elämys – enkä palaisi sinne uudelleen.

Keukenhofin tuulimyllystä pääsi ihailemaan maisemia, jono sisään pääsemiseksi luikerteli kuitenkin jo nyt pitkin puistoa.

Kasvihuoneiden sisältä löytyi jo onneksi kukintaa

Sen sijaan puiston lähialueilla näimme monin verroin upeampia tulppaanipeltoja, joissa sai kulkea rauhassa ja nauttia maisemista ilman väkijoukkoja. Suosittelenkin vuokraamaan polkupyörän ja kiertämään paikallisen tulppaanireitin – kokemus on aidompi ja rauhallisempi.

Lissen alue on täynnä tulppanipeltoja, joita saa ihailla rauhassa ja ilmaiseksi.

Yö tulppaanipeltojen keskellä

Seuraavaksi yövyimme Van Hage B.V. -nimisen kasvattamon yhteydessä olevalla yksityisellä camping-alueella. Paikka sijaitsi keskellä peltoja, ja myöhemmin keväällä ne olisivat varmasti olleet täydessä kukassa. Maisemaa hallitsi myös kaunis vanha tuulimylly.

Perille vievä tie kulki kapeaa hiekkatietä pitkin kasvihuoneen ja kanavan välistä, mikä teki saapumisesta jännittävän. Alueella oli muutamia muita matkailijoita, mutta tunnelma pysyi hiljaisena ja luonnonläheisenä. Illalla kävelimme vielä tulppaanipeltojen reunalla ihailemassa kukkia ja auringonlaskua.

Leideniin – tiedettä ja kanaaleja

Hyvin nukutun yön jälkeen jatkoimme kohti Leidenin kaupunkia. Leiden on eläväinen yliopistokaupunki Etelä-Hollannissa, tunnettu kanaaleistaan, historiallisista rakennuksistaan ja vehreistä puutarhoistaan. Se on myös Alankomaiden vanhimman yliopiston kotipaikka ja monien kuuluisien tieteilijöiden, kuten Rembrandtin, synnyinkaupunki.

Parkkeerasimme auton Leidenin juna-asemalle, josta oli vain lyhyt kävelymatka kanaalien halkomaan keskustaan. Kapeat värikkäät talot, rauhallinen tunnelma ja aurinkoinen sää loivat täydellisen päätöksen Hollannin seikkailulle. Söimme lounasta kanaalin varrella ja kiersimme muutamia pieniä putiikkeja ennen kuin jatkoimme matkaa kohti Saksaa – kahden päivän päästä odotti toisen auton luovutus Huckelhovenissa, joten matkaa piti jatkaa. Lisäksi Saksassa oli vielä kaksi kohdetta, joissa halusimme käydä ennen toisen auton noutoa.