Leidenistä kohti Saksan Eifelin luonnonpuistoa

Hollannin Leidenistä matkamme jatkui Belgian kautta takaisin Länsi-Saksaan, lähelle maiden rajaa. Ennen illan hämärtymistä päätimme etsiä rauhallisen puskaparkin upean Eifelin luonnonpuiston läheltä. Alueen tiheät metsät ja yllättävän suuret korkeuserot tekivät maisemasta vaikuttavan. Tienvarrella näkyi myös kylttejä, jotka kertoivat toisen maailmansodan aikaisista taisteluista. Maastossa erottui edelleen panssarivaunujen esteitä, juoksuhautoja ja betonibunkkereita — pala menneisyyttä keskellä rauhallista luontoa.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme osoittautui hautausmaan parkkipaikaksi, joten jatkoimme matkaa. Lopulta löysimme syvältä laaksosta pienen Wiesengrundin kylän, jonka lähelle metsäaukealle jäimme yöksi. Paikka oli hiljainen, vieressä solisi pieni joki ja tunnelma oli täydellisen levollinen. Illalla kokkasimme ulkona ja Jessika päätti leikata hiukseni – metsämaisemien keskellä, muovipussista tehdyn kappan avulla. Vapauden ja improvisoinnin yhdistelmä teki hetkestä ikimuistoisen.

Monschau – satumainen kylä Eifelin sydämessä

Aamulla suuntasimme kohti Monschaun kylää, joka on tunnettu satumaisesta vanhastakaupungistaan, kapeista kujistaan ja vuoristopuroistaan. Monschau sijaitsee lähellä Belgian rajaa ja on kuuluisa myös sinapistaan (Monschauer Senf) sekä jouluperinteistään.

Parkkeerasimme auton kävelymatkan päähän keskustasta, joka sijaitsee syvän laakson pohjalla. Mäet alas olivat jyrkkiä, ja rinteiltä avautui upea näkymä koko kaupunkiin. Kaupungin halki virtasi joki, jonka ympärille elämä oli aikanaan rakentunut – veden virta oli pyörittänyt tekstiilitehtaiden koneita vuosisatojen ajan.

Monschau on pieni mutta viehättävä, ja kiersimme sen noin puolessa tunnissa. Päätimme pysähtyä syömään Café Weekend -ravintolassa joen varrella, jossa maistoimme paikallista pizzaa ja olutta – molemmat herkullisia. Monschaun pizza erottuu perinteisestä italialaisversiosta: se on rustiikkinen, reilusti täytetty ja maultaan täyteläinen, lisäksi siinä käytetään paljon Eifelin vuoristolle ominaisia raaka-aineita.

*Joen varsi oli täynnä kutsuvia ravintoloita*

*Paikallinen pizza oli herkullista ja sopivan omaperäistä*

Köln – suurkaupungin sykettä ja kirkon loistoa

Monschausta jatkoimme kohti Kölniä, suurkaupunkia, jossa olimme pitkään halunneet käydä. Kaupunkiin saavuttaessa sen laajuus kävi heti ilmi – rakennuksia ja katuja riitti silmänkantamattomiin. Aluksi olimme valinneet puskaparkin keskustan läheltä Park4Night-sovelluksen suositusten perusteella, mutta rikotut autonikkunat ja lasinsirut maassa saivat meidät siirtymään viralliselle Stellplatzille Reinin rannalle.

Paikka oli siisti ja turvallinen, joten jätimme auton huoletta parkkiin ja lähdimme kävellen kohti keskustaa. Parkkipaikalla näin myös unelmieni matkailuauton – Hymer Venture S mallin – ensimmäistä kertaa livenä. Se herätti ohikulkijoiden ihastusta ja omaa unelmaani Vanstoorin tulevaisuuden kalustosta.

*Upea auto, mutta hinnat liikkuvat edelleen noin 250 000 eurossa joten ihan hetkeen ei voi vielä painaa sofort kaufen nappia.*

Kävely Reinin vartta pitkin auringonlaskun aikaan oli vaikuttava kokemus. Kaupungin horisontissa kohosi useita kirkkoja, ja lopulta edessämme avautui majesteettinen Kölnin tuomiokirkko, jonka sisätilojen lasimaalaukset pysäyttivät ajattelemaan menneitä aikoja. Kirkon jälkeen suuntasimme syömään Google Mapsin avulla – hyväksi todetulla menetelmällä etsimme ravintolatiheimmän alueen. Päädyimme Hänneschen und die Pfeffermühle -ravintolaan, jossa nautimme paikallisia herkkuja. Köln yllätti positiivisesti: se oli elävä, ystävällinen ja täynnä energiaa

.

Palasimme autolle sähköpotkulaudoilla – kätevä tapa säästää aikaa pitkien välimatkojen keskellä.

*Kölnissä oli myös muitakin upeita kirkkoja*

Kohti Travemündea – viimeiset pysähdykset ja kotimatka alkaa

Seuraavana aamuna tyhjensimme säiliöt ja täytimme vedet ennen lähtöä, mutta kemiallisen WC:n automaatti ei suostunut toimimaan, vaikka kolikko upposi koneeseen. Matka jatkui silti sujuvasti kohti Huckelhovenia, jossa uusi auto odotti noutoa. Liikkeen päällikkö Freizeitcenter Adolph GmbH:sta hoiti kaiken esimerkillisesti – luovutus sujui vartissa kun hän oli hoitanut kaiken jo autoon jo valmiiksi kilpiä ja rekisteröintiä myöten. Pihalla myyjä sekoitti oman luovutettavan autonsa autoon jolla olimme saapuneet, ne kun olivat lähes identtiset.

*Tällaisia matkailuautojen huolto automaatteja on pitkin Eurooppaa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun törmäsimme epäkunnossa olevaan automaattiin.*

*Tiuhti ja Viuhti ensimmäistä kertaa yhdessä*

Kemiallisen WC-kasetin tyhjennyksen jälkeen jatkoimme kohti Travemündea, minä edellä ja Jessika perässä omalla matkailuautolla. Aluksi yksin ajaminen jännitti Jessikaa, mutta pian hän pääsi hyvään ajorytmiin ja seurasi autobaanalla sujuvasti. Waze-sovellus auttoi väistämään ruuhkia, mikä säästi sekä aikaa että hermoja. Yövyimme rauhallisesti Vlotho-nimisessä kylässä sijaitsevan vuoristo kartanon pihalla, josta avautui upea näkymä laaksoon.

Usein puskaparkkia etsiessä löytyy todella hienoja paikkoja, mihin ei muuten varmasti olisi koskaan tullut mentyä.

Aamulla jatkoimme Lyypekin kautta, joka on aina mukava pysähdyspaikka ennen Travemündea. Söimme erinomaiset lohiannokset Fangfrisch-ravintolassa ja nautimme kahvit keskustan kahvilassa ennen satamaan suuntaamista. Sataman alkoholimyymälä oli piilossa rakennuksen pohjakerroksessa, ja pienten kärryjen vuoksi jouduimme tekemään ostosreissun kahteen otteeseen.

*Saksasta kannattaa napata mukaan myös tuliaisia*

Laivalla takaisin Suomeen

Illalla ajoimme Finnlinesin laivaan Travemündessa. Matka Vuosaareen kestää noin 30 tuntia, sisältäen yhden päivän ja kaksi yötä. Olimme varanneet ateriapaketit etukäteen, joten ruokailut sujuivat helposti laivan buffetissa. Päivä kului nopeasti syöden, leväten ja tietokoneella töitä tehden.

Laivamatka on huomattavasti mukavampi tapa palata Keski-Euroopasta kuin ajaminen Via Baltican kautta – etenkin sesongin ulkopuolella hinnat ovat lähes identtiset. Meidän kahden hengen ja kahden auton matka ruokailuineen maksoi yhteensä 940 euroa.

Vertailuna Via Baltican reitti maksaisi polttoaineineen, ruokineen ja lauttamaksuineen yhdellä autolla lähes saman verran, mutta vaatisi moninkertaisesti aikaa ja keskittymistä (Kulut per auto ja henkilö: polttoaine noin 300 euroa, Muuga-Vuosaari lautta noin 150 euroa + ruuat). Laivamatka tarjoaa lepoa ja mahdollisuuden tehdä hyödyllisiä asioita matkan aikana.

Aamulla, kun Vuosaari näkyi horisontissa, olo oli haikea mutta kiitollinen. Edessä oli paluu arkeen ja Vanstoorin toimistolle Vantaalle.

Yhteenveto: Matkailuautolla Euroopassa – vapaus tiivistettynä

Tämä reissu oli täynnä upeita maisemia, uusia kokemuksia ja pieniä sattumuksia, jotka tekevät matkailuautolla reissaamisesta niin erityistä. Ehdimme nähdä useita maita, vuoristoja, historiallisia kyliä ja suurkaupungin sykkeen – kaikki lyhyessä ajassa.

Vapaus ja elämän rytmi tiellä muistuttivat taas, miksi vanlife kiehtoo niin paljon. Vaikka kesä kuluisi töiden ja vuokrausten parissa, seuraava reissu alkoi jo suunnitelmissa heti, kun laivan rampilta ajettiin ulos.

Matkailuautolla halki Euroopan: Eifelin vuoristosta Kölnin sykkeeseen ja Travemünden satamaan